Tättädä dää! Kahdeksas osa, jonka viimein sain kirjoitettua! Kuvat ovat makoilleet koneella jo vaikka kuinka kauan, mutta nyt on saatu jopa tekstiäkin mukaan. Ilman sen erikoisempia puheita, tässä teille seuraava osa.
----------------------------------------------------------------------------------------------
Veronica loikoili olohuoneen sohvalla vailla tekemistä. Palattuaan etelästä hän ja Jonathan olivat esittänyt vanhemmilleen toiveen, että sisarukset voisivat asua yhdessä saman katon alla. Pitkän keskustelun jälkeen Caroline ja Ky päätyivät pitämään kaksosia vuoroviikoin.
"No entä jos vaihtaisimme nimeämme" Jonathanin kaveri Mason ehdotti Jasonille.
"Nykyinen nimi valittiin 5 vuotta sitten ja jos totta puhutaan, niin se on melko surkea"
"Jason.... Kuinka monta sormea tässä on?" Mason kysyi.
Vastausta ei kuitenkaan kuulunut, sillä Jason näytti olevan unten mailla.
"Jonathaaan" Veronica pitkitti veljensä nimeä tullessaan keittiöön.
"Minä olen lähellä kuolla tylsyyteen." Hän valitti.
"Hmm sehän saataisi olla ehkä jopa melko mielenkiintoista"Jonathan tokaisi. Häntä ärstti kun Veronica tunkeutui mukaan heidän seuraan.
"Ai hei Veronica. Sinähän voisitkin auttaa meitä hiukan. Pojat riitelevät bändin nimestä." Jennifer hymyili Veronicalle.
"Kyllä me osataan hoitaa meidän omat asiat. Etkö sinä voisi mennä vaikka jonkun kaverisi luokse" Jonathan ehdotti.
"Oikeastaan en. Annie on kuumeessa, Ashley matkoilla, ja Ridleyn luona on sukulaisia" Veronica luetteli.
"Olivia ja äiti taas ovat kaupungilla, joten taidat olla ainut vaihtoehto" Veronica säteili vahingoniloisesti veljelleen.
"Eihän siitä ole mitään haittaa vaikka Veronica on mukana. Hänhän voi kertoa oman mielipiteensä" Jason tokaisi herättyään sisarusten sananvaihtoon.
"Ajattele nyt. Siitähän olisi vain etu. Me tarvitsemme ulkopuolisen mielipidettä yhdessä jos toisessa asiassa, ja Veronica on kuin luotu siihen. Hän ei turhaan mielistele vaan sanoo asiat suoraan" Nick yhtyi Jason puheisiin.
"Olkoon! Tulkoon sitten. Meidän täytyy kyllä vielä harjoitella. Nimeä pystytään miettimään vielä myöhemminkin" Jonathan sanoi ja alkoi paimentaa muita yläkertaan.
Musiikin täyteinen ilta jatkui hyvillä mielin, ja kankeasta alusta huolimatta kaikilla oli hauskaa.
"Olen ajatellut että muuttaisin omaan asuntoon lähemmäs kaupunkia" Jonathan sanoi.
Caroline joutui sulattelemaan hetken kuulemaansa ennen kuni pystyi puhumaan.
"Mutta... miksi? Etkö sinä voi ihan hyvin asua täällä?" Caroline ihmetteli.
"Voisin, mutta ajattele. Pääsisin sieltä paremmin töihin ja me ajattelimme myös siirtää treenipaikan kaupunkiin koska se olisi muille parempi. Siirtäisimme rumpuni sinne, joten sinun ei tarvitsisi enää kuunnella meidän treenejä. Muidenkaan ei tarvitsisi enää kuljetella soittimiaan ynnä muita tavaroita ympäri kyliä kun saamme ne yhteen paikkaan" Jonathan puolusteli kantaansa.
"No en kai minä sinua voi estelläkkään." Caroline tokaisi.
"Mitä! Sinä siis annat Jonathanin muuttaa omaan kämppään heti ensimmäisellä pyynnöllä. Miksi minä en saa muuttaa vaikka olen jankannut siitä vaikka kuinka monta kertaa?" Veronica ihmetteli.
"Jos et ole vielä huomannut, niin olen sinua vanhempi ja siis paljon kympsempi muuttamaan omilleni. Kaiken lisäksi tuollainen tyttö kuin sinä ei pärjää asua yksin" Jonathan selitti siskolleen.
"Eihän sinun puheessasi ole mitään järkeä. Olet minua vain pari minuutti vanhempi. Sitä paitsi tytöt kehittyvä poikia nopeammin, joten minähän se kypsempi ihminen olen" Veronica vastasi.
"Ja miten niin minunlaiset eivät pärjää omillaan! Vihjaatko sinä jotain?"
"Lopettakaa tuo lapsellinen kinastelu" Caroline keskeytti kaksosten kinastelun.
"Minä keksin ratkaisun." Caroline sanoi riemuissaan.
"Kumpikin pääsette kyllä asumaan omilleen, mutta saatte luvan muuttaa yhteiseen asuntoon!"
"Mitä! Mikäs idea tuossa on? Eihän se silloin ole oma asunto" Jonathan protestoi.
"On se, mutta sinä vaan jaat sen siskosi kanssa. Silloin Veronicakin pääsee toivomaansa omaan asuntoon, ja kun sinä asut hänen kanssaan niin luulisi hänen pärjäävät. Ja jonkun pitää olla pitämässä sinusta huolta."
"Päätökseni pitää, eikä siitä enää puhuta. Joko te muutatte yhdessä, tai teistä kumpikaan ei muuta" Caroline sanoi päättäväisesti.
Veronica koitti näyttää edes hiukan iloiselta, samalla kun Jonathan ei voinut uskoa kuulemaansa.
"Kyllä te aivan varmasti pystytte asumaan samassa asunnossa, kerta olette pystyneet nytkin asumaan."
-----------------
"Entäs tämä asunto. Hyvällä paikalla, melko uusi, omat huoneet ja melko paljon neliöitä. Vuokrakaan ei ole niin paha" Veronica ihasteli netistä löytämäänsä asuntoa.
"Kaipa tuo on ihan hyvä. Pääasiaon että se on kaupungissa. Muulla ei ole niin väliä" Jonathan sanoi.
"Se on sitten selvä. Laitankin heti viestiä vuokraisännälle, niin hän ei ehdi antaa tätä kenellekkään muulle." Veronica iloitsi. Viimeinkin asumaan omilleen! Vaikkakin Jonathanin kanssa, mutta onhan sekin jotain.
Pian oltiinkin laitettu nimi vuokrasopimukseen ja muutettuo uuteen asuntoon oli sovittu.
------------------
Veronica istui huoneensa päydällä haikein mielin. Kaikki suuremmat tavarat oltiin jo viety asuntoon, ja enää olisi viimeisten tavaroiden vuoro.
Enää pari hupsua laukkua ja hän olisi virallisesti muuttanut pois kotoa.
---------------
Saatuaan viimein lähestulkoon kaikki tavarat paikoilleen Veronica antoi itselleen tauon ja päätti lukea päivän lehden.
Veronica sai lähes vapaat kädet asunnon sisustamiseen, ja hänen käden jälki näkyi lähes kaikkialla. Olohuone- keittiö yhdistelmästä tuli raikas ja värikäs.
Portaiden takaa syvennyksestä löytyi heidän tietokone nurkkaus.
Talon takana oli heidän pienen pieni takapiha.
Yläkerran aulasta päästiin heidän huoneisiin.
Jonathan ei jaksanut panostaa sen enempää huoneensa ulkonäköön. Eihän hän siellä muutenkaan viettänyt aikaa.
Veronican huoneesta tuli aivan Veronican näköinen. Toisin sanoen paljon vaaleanpunaista ja tyttömäisiä tavaroita.
Lehteä lukiessaan ovi aukesi, ja Jonathan tuli sisälle Mason kannoillaan.
"Oletko aivan varma ettei siitä ole mitään vaivaa. Voin kyllä mennä hotelliinkin ihan hyvin" Mason varmisti Jonathanilta.
"Ei mitään. Autoit muutossa, joten olen palveluksen velkaa sinulle" Jonathan sanoi.
"Ilman muuta saat punkata täällä, tosin meillä on vain tuo sohva. Ellet välttämättä halua minun vieressä nukkua" Jonathan naurahti.
"Ai. Hei Veronica. Mason jää meille täksi yöksi. Hänen asunnossa sattui pieni putki onnettomuus, joten se on nyt veden vallassa. Korjaaja tulee vasta huomenna. joten ajattelin että hän voi kyllä olla tämän yön meillä." Jonathan selitti.
"Niin jos se ei sinua haittaa" Mason jatkoi hymyillen säteilevästi Veronicalle.
"Ei tietenkään haittaa! Enhän minä näistä asoista yksin päätä. Tämä on meidän yhteinen asunto. Ja sinä olet myös minunkin ystävä" Veronica punasteli vastatessaan hätäisesti.
Illalla Veronica hiipi alakertaan kuullessaan TV: n olevan yhä päällä. Mason oli yhä hereillä, ja katsoi elokuvaa.
"Haittaako jos liityn seuraan?" Veronica kysyi tullessaan lähemmäs.
"Tule vaan. Teidän asuntohan tämä on." Mason vastasi. Veronican naama lehahti punaiseksi huomatessaan Masonin olevan ilman paitaa. Hän kiitti ajatuksissaan luojaa, että huone oli pimeä eikä Mason luultavammin huomannut hänen punastelua.
"Etkö saanut unta?" Veronica kysyi koittaen saada ajatukset pois Masonin paidattomasta ylävartalosta.
"En. Mutta olen muutekin välillä tällainen yökukkuja" Mason sanoi.
"Entäs sinä. Valvcotko sinä useinkin näin pitkään?" hän kysyi.
"Välillä. Useimmiten nukahdan melko nopeasti. Nyt taidan vain jännittää tätä uutta taloa." Veronica vastasi.
"Juteltuaan hetken he jatkoivat elokuvan katsomista. Varonican silmät alkoivat painua umpeen, vaikka hän koitti kaikin voimin pysyä hereillä.
Herätessään hän oli omassa sängyssään. Viimeinen muisto on se, kun hän oli alakerrassa katsomassa elokuvaa Mason kanssa. Hän varmaan nukahti, ja Mason kantoi hänet omaan sänkyyn.
To be continued~
-----------------------------------
Jeeh~ Kaksi osaa viikossa! Koitan petrata tekstissä. Jälleen kerran kirjoitin tämän hiukan pätkissä tämän päivän aikana, joten toivottavasti olen pysynyt juonessa. Tämä osa oli hiukan johdatteleva seuraavaan osaan, joten täytynee alkaa kasaamaan seuraavan osan kuvia järjestykseen, jotta voin kuluttaa huomisen hyppytunnit sen parissa :)
Ja mitä pidätte Veronican ja Jonathanin talosta?
Itse ainakin rakastuin tuohon Veronican huoneeseen, koska se on niin tyttömäinen ja hempeä.
